Vaellusretkiä Kymenlaaksossa – 7 luontoelämystä järvien, metsien ja kallioiden keskellä

Kymenlaakso on maisema, jossa Kymmene-joki kohtaa metsät, järvet ja Suomenlahden rannikon. Täällä on sekä helposti saavutettavia luontopolkuja että maastoa, joka vaatii parempaa tasapainoa, karttaa ja kiviin totuttelua.

Tämä on neljäs artikkeli HikingStoren Suomen maisemista kertovassa sarjassa Ahvenanmaan ,Uudenmaan ja Lounais-Suomen jälkeen.

Alla oleva valikoima ei ole luettelo eniten valokuvatuista paikoista. Keskitytään siihen, miten luontoa todellisuudessa koetaan jalan, mitä varusteita tarvitaan ja mitä kannattaa tarkistaa ennen lähtöä.

1. Kammarmäen ja Saaramaan luonnonsuojelualueet – metsää, kallioita ja pieniä järviä

Kammarmäen ulkoilureitti kulkee lähellä Kouvolan ja Fredrikshamnin rajaa. Noin 4,6 kilometrin pituinen reitti kulkee osittain Saaramaan luonnonsuojelualueen läpi ja ohittaa metsän, kivikkopeltoja sekä Vuorilammen ja Sammakkolammen.

Tämä ei ole täysin tasainen luontopolku. Pinta on paikoin kivinen ja joillakin jyrkemmillä osuuksilla on köydet. Märät juuret, sammal ja kivet muuttuvat liukkaiksi sateen jälkeen. Odota vaativaa lyhyttä vaellusta mieluummin kuin kävelyä ohuille kesäkengille.

Kohderyhmänä ovat retkeilijät, jotka haluavat keskittyneen metsäkokemuksen suunnittelematta koko päivää. Maastossa kokeneet lapset saattavat pitää reitistä, mutta pienet lapset ja koirat tarvitsevat lisävalvontaa jyrkillä rinteillä.

Auto on helpoin tapa päästä perille. Viimeinen tie voi olla kapea ja sorapintainen. Tarkista kunnan ajantasaiset tiedot reittien tilasta, tieolosuhteista ja palveluista ennen liikkeellelähtöä. Kammarmäki on paras myöhäiskeväästä syksyyn, mutta lumi ja jää muuttavat vaikeustasoa merkittävästi.

2. Väliväylä – seuraa vettä, mutta älä kutsu sitä vaellusreitiksi

Väliväylä on 113 kilometrin pituinen vesireitti Kivijärveltä Etelä-Karjalasta Kymmenen laakson kautta Kouvolaan ja Kymmenejokeen. Se on ensisijaisesti melonta- ja kalastusreitti, ei yhtenäinen merkitty vaellusreitti.

Se tekee alueesta edelleen mielenkiintoisen retkeilijöille. Esimerkiksi Kyykoskella, Sulunkoskella ja Taikinakoskella on levähdysalueita, siltoja ja lyhyempiä polkuja veden varrella. Kyykosken ja Taikinakosken välillä on merkitsemätön reitti, Kouvolan kaupungin nykyisen Väliväylän kuvauksen mukaan.

Täältä löydät koskia, tyyniä vesistöjä ja havumetsää. Maasto vaihtelee tien, polun, rannan ja epätasaisen metsämaan välillä. Se sopii parhaiten niille, jotka haluavat yhdistää lyhyemmän kävelyn taukoon veden äärellä, ei niille, jotka etsivät selkeästi opastettua pitkää vaellusta.

Kyykoskelle pääsee kävellen Sulunkosken pysäköintialueelta. Kunnan mukaan polku kulkee ensin pienelle sillalle ja sitten Kyykosken levähdysalueelle. Tietä ei ole talvikunnossa, joten tarkista kelpoisuus ennen sinne ajamista.

Levähdysalueilla voi olla nuotiopaikka, katos, käymälä ja polttopuita, mutta palvelu vaihtelee paikkojen välillä. Polttaminen edellyttää, että tulentekokieltoa ei ole. Kalastusta säännellään ja tietyillä vesillä vaaditaan erityisluvat.

3. Valkmusan kansallispuisto – elävän suon maisemaa

Pyttiksen Valkmusan kansallispuisto näyttää Kymenlaakson toisen puolen. Täällä vaellusreittiä eivät määrää korkeuserot, vaan vesi, lähteet ja herkät suot.

Kansallispuistossa on kaksi merkittyä reittiä. Simonsaaren läntinen kävelysilta kulkee suon yli ja johtaa lintutornille. Pintaa on helppo seurata, mutta kävelysillat voivat muuttua liukkaiksi sateen, pakkasen ja lumen vuoksi. Niitä ei hoideta talvella.

Valkmusa sopii perheille ja retkeilijöille, jotka haluavat nähdä lintuja, avoimia soita ja pieniä lampia ilman pitkää tai teknisesti vaikeaa päiväretkeä. Ota mukaan kiikarit, eväät ja pitokengät. Hyttyset voivat olla ongelma lämpiminä aikoina, erityisesti veden lähellä ja matalalla kasvillisuudella.

Seuraa aina opasteita ja merkittyjä polkuja. Suo on herkkä ja keväällä linnustoa voidaan tilapäisesti rajoittaa. Luontoon.fi -sivuston nykyisellä sivulla on myös säännöt tulenteosta, leiriytymisestä, koirista ja jätteistä. Alueella ei ole roskasäiliöitä, joten pakkaa kaikki tavarasi pois.

Kevät on loistavaa lintujen tarkkailuun. Syksy tuo mukanaan värejä ja karpaloita. Talvella alue voi soveltua hiihtoon tai lumikenkäilyyn, mutta silloin jään, lumen syvyyden ja kantavuuden on arvioitava itse.

4. Ulko-Tammio – vaellusta saarella, jossa logistiikka on puolet matkasta

Ulko-Tammio Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa tarjoaa rannikkokokemuksen, joka eroaa mantereen metsistä. Ulko-Tammion virallinen luontopolku on 2,8 kilometriä pitkä ja kestää noin 1-2 tuntia.

Polku kulkee paljaiden kallioiden yli ja metsän läpi. Se kertoo sekä saaren luonnosta että sen sotahistoriasta. Matkan varrella on entisöityjä toisen maailmansodan aikaisia tykkejä. Kalliot ovat kauniita, mutta niistä tulee liukkaita kastuessaan. Siksi jäykkäpohjaiset ja pitäväpohjaiset kengät ovat tärkeämpiä kuin keveys.

Sinun on suunniteltava venekuljetus. Saarelle pääsee yksityisveneellä tai kajakilla, ja kesällä voi olla varattavissa olevia tai aikataulun mukaisia veneretkiä. Tarkista aina erikseen nykyinen liikennetilanne. Rannikkosää voi pysäyttää paluuveneen, eikä tyyni ennuste lähtöhetkellä takaa tyyntä merta myöhemmin päivällä.

Reitillä on kuivakäymälät, nuotiopaikka ja leirintäalue merkityillä paikoilla, mutta ei vesipisteitä eikä roskiksia. Ota mukaan omat vesi, eväät ja roskapussi. Noudata kansallispuiston sääntöjä maihinnousun, lintujen suojelun ja armeijan rajoitusten osalta. Kaikki saaret eivät ole esteettömiä kaikkina vuodenaikoina.

5. Langinkosken luonnonsuojelualue – jokimetsä lähellä Kotkaa

Langinkoski on helposti saavutettava kohde Kymmene-joen varrella Kotkassa. Luonnonsuojelualue yhdistää kuohuvat vedet, lehtipuumetsän jokivarsilla ja lyhyemmät kävelyreitit historiallisen kalastajakylän alueella.

Tämä on hyvä valinta, kun ryhmällä on erilaisia taitoja tai haluat tehdä lyhyen luontoretken poistumatta kaupunkialueelta. Polut ovat pääosin helppokulkuisia, mutta rannikkokalliot voivat olla erittäin liukkaita. Vältä jyrkkiä reunoja ja koskia.

Luonnonsuojelualueen säännöissä määrätään, että vierailijoiden tulee käyttää vakiintuneita polkuja kulumisen vähentämiseksi. Leiriytyminen ja tulenteko ovat kiellettyjä suojelualueella. Koiria ei saa juosta irrallaan.

Langinkoski on myös säänneltyä kalastusaluetta. Perhokalastus vaatii luvan, kalastajien määrä on rajoitettu ja loheen ja meritaimeneen sovelletaan erityissääntöjä. Tarkista kalastusrajoitukset ennen kuin yhdistät vaelluksen kalastukseen.

6. Kirkkojärvi ja Lupinlahti Fredrikshamnissa - kevyempää rantaluontoa

Haminassa on useita pienempiä luontokohteita, jotka sopivat puolen päivän retkille. Kirkkojärven luontopolku alkaa läheltä kaupungin keskustaa ja tarjoaa esteettömän opastuksen metsään, veteen ja linnustoon.

Lähellä on myös Lupinlahti, linnustoltaan runsas lahti, jossa on lintutorni. Se on ensisijaisesti lintujen tarkkailukohde, ei pitkä erämaapolku. Siksi paikka sopii erityisesti perheille, valokuvaajille ja retkeilijöille, jotka haluavat tehdä lyhyemmän matkan selkeällä tavoitteella.

Maasto on yleensä helpompaa kuin Kammarmäessä ja Repovedellä, mutta veden lähellä olevat polut voivat olla pehmeitä ja liukkaita. Ota mukaan kiikarit, sadetakki ja hyttyskarkote kesällä. Punkit ovat yleisiä Etelä-Suomessa; tarkista ihosi ja vaatteesi vaelluksen jälkeen.

Tarkista kunnan ajantasaiset tiedot kartoista, mahdollisista tiesulkuista ja lintujen suojelusta ennen lähtöä. Lintuelämä on aktiivisimmillaan keväällä ja alkukesällä, mutta silloin myös herkkyys häiriöille on suurin.

7. Repovesi – valitse pienempi lenkki ja kunnioita maastoa

Repoveden kansallispuisto sijaitsee Kymmenen laaksossa ja on alueen tunnetuin vaellusalue. Ketunlenkki ja Lapinsalmen riippusilta voidaan mainita viitteinä, mutta puisto on suurempi kuin useimmat kuvat antavat ymmärtää.

Lyhyemmälle ja konkreettisemmalle kierrokselle voit valita Korpinkierros , joka on noin 4,5 kilometriä Olhavanlammen ympärillä. Pidempään kierrokseen voi valita Koppelon kierros Tervajärven ympärillä, noin kahdeksan kilometrin matkalla.

Molemmat reitit kulkevat mäkisessä ja kivisessä maastossa, jossa on juuria, kiviä ja korkeuseroja. Ne sopivat normaalikuntoisille vaeltajille, joilla on tukevat kengät, mutta eivät niille, jotka haluavat kävellä nopeasti tasaisella alustalla. Käytä sauvoja, jos polvesi tai tasapainosi kaipaavat helpotusta.

Repoveden reitti vaatii enemmän suunnittelua kuin reitin pituus aluksi antaa ymmärtää. Tarkista vesistöjen, levähdysalueiden, nuotiopaikkojen ja ajankohtaisten reittien tiedot Luontoon.fi- sivustolta. Pidä kartta ja GPS offline-tilassa. Mobiiliverkko ei ole suunnittelustrategia.

Varusteet Kymenlaakson vaihtelevaan maastoon

Aloita siitä, mikä vaikuttaa turvallisuuteen ja toipumiseen:

1. Pitävät kengät. Saappaat tai polkukengät, joiden pohjat on tarkoitettu märälle kivelle ja juurille, ovat tärkeämpiä kuin muutama säästetty gramma.
2. Sade- ja tuulisuoja. Järvet ja rannikko voivat muuttaa säätä nopeasti.
3. Kartta ja offline-GPS. Erityisen tärkeää merkitsemättömillä reiteillä Väliväylällä ja veneretkillä.
4. Vettä ja eväät. Älä oleta, että luonnonnähtävyyksillä on vesipisteitä.
5. Hyönteis- ja punkkisuoja. Hyttyskarkote, peittävät vaatteet ja tarkastus matkan jälkeen ovat yksinkertaisia varotoimia.
6. Sauvat. Ne tarjoavat lisätukea Kammarmäen, Repovesiksen ja rannikon liukkailla kallioilla.

Yöpymisiin pätee sama periaate kuin pidemmillä vuoristoretkillä: valitse nukkumisjärjestelmä todellisen lämpötilan, tuulen ja maanpinnan perusteella – ei pelkästään painon perusteella. Ohut makuualusta voi aiheuttaa maan kylmyyttä ja heikentää palautumista, vaikka makuupussi olisi riittävän lämmin. Katso lähtökohdaksi HikingStoren teltat , reput , makuualustat ja makuupussit . Untuvan CUIN-arvon, täytepainon ja erityyppisten untuvien erojen saamiseksi lue oppaamme untuvan käytöstä makuupusseissa .